You are browsing the archive for Uudistuminen.

Luottamuksen rakentamien asiakastyön ytimessä

13.3.2017 in Asiakaskokemus, Myynnin johtaminen, Uudistuminen by Meiju Sundelin

Ajassa, jossa yhä useamman asian hoitaa ihmisen sijaan algoritmi, moni miettii mihin meitä ihmisiä tulevaisuudessa enää tarvitaan. Asiakaskohtaamisetkin siirtyvät digitalisaation mahdollistaman monikanavaisuuden myötä suurelta osin verkkoon. Uskon kuitenkin, että niin kauan kuin ostopäätöksiä tekee ihminen, tulee perinteinen, ihan elävässä elämässä tapahtuva asiakaskohtaaminen kaikesta huolimatta säilymään keskeisessä asemassa osto- ja myyntiprosessia varsinkin, jos puhutaan isoista, monimutkaista teknologiaa sisältävistä, räätälöitävistä kokonaisratkaisuista – meillä on kuitenkin sisäänrakennettu tarve tulla kohdatuksi ja syventää luottamusta tasolle, johon verkkokohtaamiset eivät yllä.

Read the rest of this entry →

Innovointia, jatkuvaa kehittämistä vai turhaa vouhottamista?

4.12.2016 in Asiakaskokemus, Johtaminen, Muutoksen johtaminen, Oppiminen, Projektijohtaminen, Uudistuminen, Yhteisöllinen työkulttuuri, Yleinen by Sami M. Leppänen

Innovoinnista puhutaan useasti erilaisissa yhteyksissä mutta useimmiten se näyttäytyy jännittävässä ja tärkeässä roolissa.

Innovaatioille on varattu rooli kansakunnan pelastajana sekä yritysten elinvoiman lähteenä. Innovaatiot on myös toivotettu sinne mihin aurinko ei paista.

TUV-raporttikansikuva copy

Tavalliselle ihmiselle innovaatiot näyttäytyvät ihmeellisenä mystisenä maailmana johon normaalilla kuolevaisella ei ole asiaa vaan toiminta on propellipäiden ja valkotakkisten tutkijoiden valtakuntaa.

Innovaatio eli uudennos on jokin uusi tai olennaisesti parannettu, taloudellisesti hyödyllinen tuote, prosessi, palvelu tai keksintö.

Vai miten mahtaa olla…

Meille on syntynyt harhaluulo että innovointi ja innovaatiot ovat aina jotakin täysin uutta ja ihmeellistä. Vaikka itse asiassa todellisuus on aivan toisenlainen. En muista ihan tarkkoja lukuja mutta arviolta vähintään 95% innovaatioista on itse asiassa vanhojen tuotteiden, palveluiden ja menetelmien kehittämistä ja parantelua. Arkista puuhailua, tavallisten ihmisten oivalluksia, pitkäjänteistä havainnointia ja pohdintaa sekä oivallusten jakamista kavereille.  Read the rest of this entry →

Videoiden käyttö oppimistarkoituksiin

4.11.2016 in Digitalisaatio, Oppiminen, Uudistuminen, Yleinen by Sami M. Leppänen

Digitalisaatio ja digitaalisuus muuttaa maailmaa sekä omaa toimintaympäristöämme kovalla vauhdilla. Sitä ei kuitenkaan pidä käsittää vain uhkana vaikka se monta muutosta tuokin työyhteisöjen ja meidän jokaisen elämään. Digitalisaatio tarjoaa huikeat mahdollisuudet mutta vain jos osaamme niitä hyödyntää. Tähän hyödyntämiseen ja digitaitoihin liittyvään dialogiin liittyy tämäkin blogiteksti.

Digitaaliset oppimisympäristöt ovat olleet osana työelämää ja osana opintoja jo ainakin 15 vuotta. Alkuun oppimateriaalit perustuivat pitkälti tekstiin, kuviin ja animaatioihin mutta nyt myös lyhyiden videoiden käyttö on yleistynyt.

Videoiden hyödyt opetus- ja viestintätarkoituksissa

Videoiden käytöllä ihmisten sivistämiseksi on monta selvää hyötyä:

  • Video on hyvin havainnollinen eli voidaan jakaa konkreettisia esimerkkejä
  • Nopea toteuttaa ja julkaista akuuttiinkin tarpeeseen
  • Tuotantovälineissä laaja skaala mahdollistaen ”tehdään itse” tai aina ammattikuvauksiin asti
  • Samanlaisena toistuva ja välittyvä viesti toistojen jälkeenkin
  • Hyvin käsikirjoitettuna videon viesti on selkeä ja ytimekäs
  • Nopea tiedon jako massoille kerralla
  • Video on persoonallisempi ja puhuttelevampi viesti kuin pelkkä kirjoitettu kurssimateriaali

Read the rest of this entry →

Digiosaamisessa on kyse uusista työtavoista

2.9.2016 in Henkilöstön johtaminen, Henkilöstötyön tuottavuus, Johtaminen, Mielekäs työ, Muutoksen johtaminen, Oppiminen, Uudistuminen, Yhteisöllinen työkulttuuri, Yleinen by Sami M. Leppänen

Olet varmaan jo kuullut digiosaamisen tarpeista?

Monessa yhteydessä keskustellaan nyt digiosaamisen tarpeesta. Useasti käy niin että keskustelu kulminoituu tekniikkaan ja siihen miten kaikilla ei ole mahdollisuutta sitä hyödyntää. Mutta digiosaaminen ei ole ensisijaisesti itse tekniikan osaamista vaan tapoja oivaltaa ja soveltaa tekniikan tuottamia mahdollisuuksia työn tuottavuuden ja mielekkyyden parantamiseen. Myös ilmaisilla palveluilla ja älypuhelimella voi tehdä jo paljon jos osaa ja oivaltaa.

Digitaalisuuden hyödyt nousevat parhaiten esille yhteisöllisillä työtavoilla, liikkuvaa työntekoa tukevien työvälineiden käyttöönotolla sekä rakentamalla uudenlaista luottamuksen, avoimmuuden ja jakamisen kulttuuria.

Miksi digiosaamisen kasvattaminen on niin hidasta?

Työyhteisöissä on viime vuosina säästetty henkilöstön ja organisaation kehittämisessä. Moni uusikin työväline, ohjelmistoversio tai työprosessi on jäänyt vähäiselle perehdyttämiselle tai olemattomalle käytön opastukselle. Aika lailla itsekseen on saanut opetella tai sitten on käytännössä jatkettu vanhaan mallin tekemistä mutta uusilla välineillä.

Selvää lienee ettei näistä uudistuksista kannata odottaa henkilöstötyön tuottavuuden tehostajaa. Se suuri oivallus uuden työtavan hyödyistä jää tulematta eikä kukaan opasta uudenlaiseen tekemiseen. Jälkikäteen sitten ihmetellään kun investoinnit työn tuottavuuden parantamiseen eivät tuoneetkaan tulosta…

Eikä se digiosaaminen ole vain välineosaamista vaan uudenlaista tapaa organisoida työ. Sitä pitää lähteä kasvattamaan uudenlaisilla tavoilla. Eikä se ole vain sujuvampaa nappulointia vaan työn mielekkyyden kokemuksen kasvattamista joustavilla työtä tukevilla ratkaisuilla ja työtavoilla. Se saattaa vaatia myös uudenlaisia rooleja ja uusia malleja hoitaa työtehtäviä.

Tätä osaamista ei kenelläkään ole varaa jättää päivittämättä!

Digitalisaatio luo uutta työtä, mutta myös hävittää vanhaa.

Vaikeus syntyy siitä, että vanhan katoaminen ja uuden syntyminen eivät välttämättä tapahdu yhtä aikaa, ja uudet työpaikat vaativat erilaisia kykyjä, taitoja ja tietoja kuin mitä työnsä menettävillä voi olla.

Read the rest of this entry →

Palautteen merkitys kehittymiselle

15.6.2016 in Esimiestyö, Henkilöstön johtaminen, Mielekäs työ, Oppiminen, Uudistuminen, Yleinen by Sami M. Leppänen

Palaute ja itsearviointi kuuluvat oleellisena osana oppimiskokemukseen sillä niiden avulla tarkastellaan omaa toimintaa sekä miten hyvin on onnistuttu myös muiden mielestä.

Monimuotoisten oppimisratkaisuiden rakentaminen kannattaa toteuttaa niin sanotun 70-20-10 viitekehyksen mukaisesti jossa 20-osuus edustaa erilaisia palautteen muotoja.

Lyhyesti kuvattuna se tarkoittaa että jokaisen opintokokonaisuuden tulisi sisältää monimuotoisia elementtejä jotka palvelevat erilaisia oppijoita ja erilaisia oppimistyylejä.

70-20-10

10-osuus edustaa perinteisen formaalin ja strukturoidun oppimisen osuutta eli ennalta käsikirjoitetun ja valmentajavetoisen opiskelun osuutta. Tämä voi olla perinteistä luokassa tapahtuvaa opiskelua tai esimerkiksi verkko-oppimista valmiiksi tuotetuista materiaaleista. Joka tapauksessa opittava asia on valmiiksi mallinnettu ja oppijalle jää tehtäväksi suorittaa kokonaisuus.

20-osuus edustaa itsearvioinnin ja palautteen osuutta jossa tarkoituksena on mahdollistaa palautteen saaminen omasta toiminnasta ja
omasta osaamisesta. Tätä palautetta sitten käytetään hyödyksi todennettaessa tapahtunutta oppimista, tunnistettaessa kehittymistarpeita
sekä rakennettaessa myös uutta motivaatiopohjaa itsensä kehittämiselle.

70-osuus edustaa työssäoppimista eri muodoissaan jossa opitaan omista ja muiden kokemuksista joita työn ohessa osin huomaamattakin todetaan.
Työssä oppimisen keinoja ja lähteitä on monia mutta tässä yhteydessä puhutaan usein soveltavasta oppimisesta sekä kokemuksellisesta oppimisesta joka perustuu siis tehtyihin havaintoihin ja niiden käsittelyyn (reflektointi) yksin tai porukalla.

Read the rest of this entry →