KnowHow Kilta

Herätyskellon pirinä pakottaa nousemaan sängystä. Laahustan hakemaan aamun lehden ja mennessäni nappaan kännykän lipaston päältä. Tarkastan  kännykästä sähköpostit; muutama mainosposti ja kollegalta viesti aamupäivän palaverin peruuntumisesta sairastapauksen vuoksi. Kiva, mietin, jää enemmän aikaa rästissä olevien töiden hoitamiseen.

Tänään on konttoripäivä. Saavun työpaikalle ja kaivan tietokoneen laukusta. Eilinen päivä meni asiakkaan luona ja kytkiessäni koneen oman  firman verkkoon siihen latautuu samalla muutama ohjelmistopäivitys. Päätän hakea kupin kahvia sillä välin kun päivitykset latautuvat. Juttelen  kahviautomaatin luona parin työkaverin kanssa ja vaihdamme tärkeimmät kuulumiset edelliseltä päivältä. Juttutuokion lopuksi voi todeta, että maa pyörii edelleen radallaan ja työpaikalla kaikki hyvin. Päivitykset vaativat asentuakseen koneen uudelleenkäynnistyksen.

Vihdoin kone on käyttövalmis. Päätän käydä läpi eilisen sähköpostit, jotka asiakkaalla ollessani luin vain kännykän kautta.  Muistaakseni siellä oli muutama posti, joissa pyydettiin tekemään jotain ja muutama muukin vaatii uutta lukukertaa ajatuksen kanssa. Sähköposti kilkuttaa uusia  viestejä. Päätän kuitenkin hoitaa eiliset ensin, FIFO -periaatetta noudattaen. Vilkaisen kuitenkin saapuneita viestejä, jotta tiedän edes otsikkotasolla mitä on odotettavissa. Pari viestiä on merkitty punaisella huutomerkillä ja päätän katsoa ne nyt kuitenkin jo tässä välissä. Ensimmäinen viesti on lähetetty koko osastollemme, ja todellisuudessa siinä käsitelty asia ei kosketa minua millään tavalla. Toinen viesti on pikainen avunpyyntö kollegalta, jolla on tärkeä
dokumentti hukassa. Tämä täytyy kyllä hoitaa nyt heti.

Dokumentti löytyy onneksi sähköpostistani ja kollegan päivä pelastuu. Voin taputtaa itseäni hartiaan, päivän hyvä työ on tehty. Lync vilkuttaa kutsua lounaalle.

Lounaan jälkeen on aika tarttua tämän päivän töihin. Aamupäivän aikana tulleet sähköpostit pitää käydä läpi, eilisen päivän ajokilometrit pitää muistaa syöttää Exceliin, josta siirrän ne aikanaan matkalaskuun, ja huomisen asiakaskäynti pitää valmistella ja tehdä sinne mukaan pieni PowerPoint-esitys tapaamisen aiheista. Aloitan helpoimmasta ja kirjaan kilometrit. Jatkan sähköpostien lukemisella, seuraavan päivän valmistelullekin pitäisi jäädä vielä ihan hyvin aikaa. Koska olen niin hyvässä vauhdissa, päätän katsoa netistä uusimmat Twitter-päivitykset. Huomaan pari mielenkiintoista työhöni liittyvää blogikirjoitusta ja luen ne läpi. Jatkan blogien jälkeen edelleen sähköpostin parissa.

Kahvihuoneesta kuuluu iloinen naurunremakka, porukka taitaa olla päiväkahvilla. Omaakin kahvihammasta jo kovasti kolottaa ja kipaisen kuppi kourassa kahvittelemaan.

Kahvitunnilta palattuani verkkoyhteydet ovat poikki. Sähköposti ei päivity enkä pääse yrityksemme verkkolevyllä oleviin materiaaleihin käsiksi. Sähköpostin tulon hetkellinen katkeaminen on helpotus, mutta seuraavan päivän valmisteluun tarvitsemani materiaalit olisivat juuri siellä verkkolevyllä, johon en katkoksen takia pääse.  Odottelen hetken. Kumma, miten pitkältä aika tuntuu kun ei pääse tekemään mitään. Ja yllättävää on huomata, kuinka tietoliikenneyhteyksien varassa sitä nykypäivänä ollaan. Koetamme kaikki vuorollamme selvittää yhteysvian syytä ja kestoa, mutta kaikki palvelunumerot piippaavat varattua. Vika taitaa siis olla laajempikin, eikä vain meillä.

Verkkoyhteys oli poikki koko loppupäivän. Huomisen päivän valmistelut jäivät tekemättä. Vielä ennen nukkumaanmenoa kaivan läppärin esiin, käynnistän sen ja kasaan PowerPoint-esityksen asiakkaalle esitettäväksi. Muu perhe on jo untenmailla, kun painan läppärin kannen kiinni, sammutan valot ja käyn nukkumaan.